Konekuski ei kävele koskaan - pipo

Jokaisen itseään arvostavan konekuskin välttämätön päähine, jota käytetään kesät ja talvet.

Pyydetään riisumaan oikeussalissa. Kaivurin kuvalla, wauu!

Neulottu pipo - ei painettu!

Materiaali: 95% akryyli/ 5% spandex

Konepestävä 30°c

• Työasuste: Virttynyt huomiovärinen huppari tai liivi, jonka rinnassa on vähintään yksi kahvitahra. Jalassa on joko loppuun kuluneet turvakengät tai vaihtoehtoisesti sisätiloissa (kopissa) pelkät sukat, koska "tämä on työhuone, ei mikään kuraeteinen".
• Ruokavalio: Perustuu vahvasti huoltoasemien lihapiirakoihin, kylmään energiajuomaan ja termospulloon, joka on täytetty "tervalla" (erittäin vahvalla kahvilla).
• Kommunikaatio: Puhe koostuu pääosin lyhyistä murahduksista, radiopuhelimen rätinästä ja ammattitermeistä, joita tavallinen kuolevainen ei ymmärrä. Jos konekuski nousee kopista juttelemaan, kyseessä on yleensä joko tauko tai joku on "tumpeloinut" työmaalla.
• Kehonkieli: Konekuski istuu ergonomisessa penkissään kuin valtaistuimella. Kädet liikuttavat joystickejä niin hienovaraisesti, että hän voisi kuoria kananmunan kaivinkoneen kauhalla, mutta kotona tiskiharjan käyttö tuntuu ylivoimaiselta hienomotoriikalta, eikä konekuski kävele koskaan!
• Suhde koneeseen: Koneella on usein nimi, ja sen sielunelämää ymmärretään paremmin kuin puolison aatoksia. Pienikin sivuääni moottorissa aiheuttaa välittömän analyysin, mutta oma flunssa kuitataan sanomalla "kyllä se tästä, kun vähän rasvaa niveliä".